Mistä ratkaisuja työvoimapulaan?

HoReCa-alan yksi suurista vetovoimatekijöistä mureni pandemian puhjetessa, kun väkeä jouduttiin lomauttamaan ja koronan pitkittyessä irtisanomaan. Aiemmin voitiin vedota, että rankalta mutta antoisalta alalta löytyy aina töitä. Koko maailmaa koetelleessa kriisissä vanha totuus ei enää pätenyt.

Henkilöstöpalveluyritys Baronan hotelli- ja ravintola-alan toimialajohtaja Mikael Nuotio haluaa valaa uutta luottamusta alan tulevaisuuteen. Hän kiinnittää huomion urapolkujen kehittämiseen.

”Jos haluamme horeca-alalle lisää työntekijöitä, meidän on ensin opittava päästämään heistä irti”, Nuotio provosoi.

Teesillään hän sanoo tarkoittavansa, ettei alasta saa tehdä kokeilemaan tulleille umpikujaa.

”Monen nuoren ensimmäinen kosketus työelämään on juuri ravintola-ala. Työvoimapulan kärjistyessä tunnelma on ollut vähän sellainen, että ei haluta päästää irti vaan hyvästä työntekijästä pidetään kynsin ja hampain. Kiireessä ehkä sysätään nuorelle liikaa vastuita ja velvoitteita.”

Kiinni pitämisen sijaan pitäisi Nuotion mielestä niin sanotusti antaa hyvän kiertää: tukea, kannustaa, luoda etenemismahdollisuuksia, rakentaa urapolkuja alan sisällä, alalta pois ja vaikka taas takaisin. Alan houkuttelevuus on saatava tasolle, että vanhemmatkin toivovat lapsensa luovan työuraa sen tehtävissä.

”Työllistämme paljon nuoria osa-aikaisesti ja kesäisin. Jos työkokemus on hyvä, joku heistä saattaa palata myöhemmin. Huolehtimalla työntekijöiden tulevaisuudesta parannamme alan imagoa ja sitä kautta houkuttelevuutta. Hyvä maine lisää valmiutta kokeilla ravintolatyötä. Tämä loisi kehän, jolloin useammin jäätäisiin näihin tehtäviin”, Nuotio visioi.

Valmiuksia monenlaisiin tehtäviin

Arvioiden mukaan jopa viidennes alan työvoimasta on kadonnut muihin tehtäviin esimerkiksi kaupan puolelle tai rakennusalalle. Nuotio tunnistaa kehityksen ja sanoo, että myös Barona on pandemian aikana välittänyt osaajia uusiin tehtäviin kuten logistiikkaan ja myyntiin.

Hän muistuttaa, että HoReCa-alalla työskentely kehittää työelämävalmiuksia erittäin monipuolisesti – ei siis ihme, että hotelli- ja ravintolatyöntekijöille on kysyntää muuallakin.

”Työssä opitaan priorisointia, myyntitaitoja, asiakaspalvelua, paineensietoa – työntekijät oppivat toimimaan haastavissakin tilanteissa ja asiakkaiden kanssa. Täältä saa hyvät eväät tulevaisuutta varten. Niinpä lomautetut tai irtisanotut työntekijät suorastaan vietiin käsistä. Oletettavaa on, että osa alanvaihtajista jää sille tielleen. Työajat, palkkaus ja mahdolliset muut edut saattavat olla muualla liian houkuttelevia ylitettäväksi. Siksi olisi saatava liikkuva työvoima ja keikkailijat vakuutettua työn jatkuvuudesta. Luottamus alaan on palautettava.”

Työnteko kannattavaksi

Nuotio kannustaa myös miettimään, miten ravintoloiden kannattavuutta voitaisiin kehittää. Parempi nettotulos näkyisi hänen mukaansa aikanaan työntekijöidenkin kukkaroissa parempina palkkoina.

Alkajaisiksi voisi hänen mielestään pohtia anniskeluveron ja arvonlisäveron keventämistä sekä sääntelyn lieventämistä. Nyt verotus ja raskas sääntely eivät hänen mielestään tue ravintolayritysten toiminnan jatkuvuutta kuten pitäisi.

Seuraavaksi hän siirtäisi katseen kannustinloukkuihin. Byrokratia jarruttaa erityisesti keikkatyöläisten työintoa. Osa-aikatyön vastaanottaminen ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää, jos tilapäisansion takia jääkin seuraavassa kuussa tuiki tärkeät vuokratuet tai vastaavat saamatta, eikä keikkaa tuolloin ole esimerkiksi juhlapyhien takia riittävästi tarjolla.

”Työnteon tulisi olla aina taloudellisesti kannattavampaa kuin avustuksilla eläminen. Epäsäännöllinenkin työ tarvitsee tekijänsä. Keikkailu kuuluu tähän alaan, mutta kannustinloukkujen takia moni työ jää nyt tekemättä”, Nuotio sanoo.

Baronan Mikael Nuotio haluaisi, että hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden urapolkujen kehittämistä pohdittaisiin enemmän.

Alalle tarvitaan tuhansia tekijöitä

Mikael Nuotio laskee horeca-alan tarvitsevan välittömästi tuhansia uusia työntekijöitä. Tarkkaa lukua hän ei uskalla heittää, mutta arvioi, että neljällä–viidellä tuhannella ihmisellä päästäisiin hyvään alkuun.

”Tosiasia on, ettei alan työvoimatilanne tästä helpotu. Sen sijaan se vaikeutuu tulevaisuudessa ihan väestörakenteemme kehityksen vuoksi.”

Nuotio myöntää, että pidemmän päälle mikään hänen esittämistään ehdotuksista ei yksinään kanna alaa kuiville vesille, vaikka toki ovat kaikki tärkeitä osaratkaisuja.

”Loppupeleissä tarvitsemme Suomeen lisää kansainvälistä työvoimaa. Viimeistään kymmenen–kahdenkymmenen vuoden sisällä väestörakenteen huoltosuhde on kääntynyt sellaiseksi, että kansainvälinen rekrytointi on ainoa keino pitää ala täällä toiminnassa. Siksi kannattaisi ruveta jo nyt miettimään, miten teemme Suomesta houkuttelevan vaihtoehdon tulla töihin.”

Nuotio muistuttaa, Suomi ei ole ainoa länsi­eurooppalainen tai ylipäänsä hyvinvointivaltio, joka kilpailee pätevistä työntekijöistä. Baronan listoilla on jo kymmeniä filippiiniläisiä kokkeja. Heitä ei kuitenkaan voi houkutella maahan pitämättömillä lupauksilla. Siksi olisi ensisijaisen tärkeää päästä korkean tason yhteisymmärrykseen siitä, miten horeca-alaa ja kansainvälistä rekrytointia Suomessa kehitetään.

”Täytyy muistaa, että kilpailemme osaavista tekijöistä Euroopan maiden lisäksi Japanin, Yhdysvaltojen ja myös valtameriä seilaavien risteilylaivojen kanssa. Ei tänne pilvin pimein ole saapumassa osaajia muualta. Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua ja poliittista päätöksentekoa, jotta työperäisestä maahanmuutosta saataisiin houkutteleva vaihtoehto.”

Horeca-alan nousun portaat

1. Ole hyvä työnantaja. Työntekijöiden luottamus alaan on ansaittava uudelleen.

2. Alan yritysten verotusta on kehitettävä, jotta työntekijöille voitaisiin maksaa parempia palkkoja.

3. Kannustinloukut on purettava, jotta työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa.

4. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Miten teemme maastamme houkuttelevan vaihtoehdon tulla tekemään töitä?