Pienellä vesijalanjäljellä on suuri merkitys

Kaikki yritykset ovat jollain tapaa riippuvaisia vedestä. Suomessa vettä riittää, ja vesivarojen tilanne on pääsääntöisesti hyvä, mutta suomalaisyritykset toimivat ja hankkivat raaka-aineita myös veteen liittyvistä ongelmista kärsivillä alueilla, tutkijaprofessori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta toteaa.

– Vesipula tai veden heikko laatu voi vaikuttaa tuotteiden saatavuuteen ja laatuun, hintoihin ja yrityksen maineeseen. Vedestä onkin tullut yrityksille merkittävä riskitekijä. Yhä useammat yritykset eri puolilla maailmaa ovat alkaneet kiinnittää huomiota vesiriskeihinsä ja vedenkulutukseensa, joita mitataan niin sanotulla vesijalanjäljellä.

Myös asiakkaiden tietoisuus ympäristövastuusta ja samalla vaatimukset yritysten vastuullisesta toiminnasta lisääntyvät.

– Vesijalanjäljellä tarkoitetaan koko tuotteen elinkaaren vedenkulutusta, toisin sanoen sitä kokonaisvesimäärää, joka kuluu esimerkiksi tietyn raaka-aineen tai ruoan tuotannossa, prosessoinnissa ja käsittelyssä pellolta pöytään. Ruoasta on syytä puhua, koska se nielaisee valtaosan planeettamme vedenkulutuksesta.

– Maataloustuotteiden tuotanto ja kulutus muodostavat 75–95 prosenttia koko maailman ja 82 prosenttia Suomen kokonaisvesijalanjäljestä. Teollisesti valmistettujen kulutushyödykkeiden osuus on meillä 15 prosenttia ja kotitalouksien vedenkulutus – esimerkiksi peseytyminen, ruoanlaitto ja WC:n huuhtelu – vain kolme prosenttia kokonaisuudesta.

Kestävää veden käyttöä

Yksittäistenkin ihmisten arkisilla valinnoilla on kertautuessaan suurempi merkitys kuin äkkiseltään luulisi. Esimerkiksi muikku- ja perunamuusiannoksen vesijalanjälki on 255 litraa, kun spagetin ja lihapullien vastaava lukema on 1 172. Todella merkittävistä teoista ja valinnoista puhutaan kansainvälisissä yrityksissä, jotka toimivat tai joiden hankinta- ja arvoketjut ylettyvät vesikriiseistä kärsiville alueille.

Yksi toimijoista on Fazer-konserni, joka julkisti vesivastuusitoumuksensa Maailman vesipäivänä maaliskuussa, ensimmäisenä elintarvikealan yrityksenä Suomessa. Sitoutumisen myötä se lupasi tunnistaa vesiriskinsä, minimoida vaikutuksensa veteen sekä kehittää kestävää veden käyttöä ja hallintaa yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa.

– Meillä on tuotantolaitoksia kahdeksassa maassa, ja hankimme raaka-aineita eri puolilta maailmaa. Toisaalta olemme täysin riippuvaisia luonnosta ja vedestä, toisaalta tuotantolaitostemme toiminnalla on suora vaikutus alueen veden ja jäteveden laatuun, konsernin yritysvastuujohtaja Nina Elomaa perustelee.

Läpinäkyvä vesijalanjälki

Maailman vesivarannot eivät ehdi uusiutua kasvavan väkiluvun ja kulutuksen tahdissa. Lisäksi makea vesi on jakaantunut epätasaisesti niin maantieteellisesti, poliittisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. – Meillä Suomessa makean veden riittävyys ei ole ongelma. Tuontituotteiden runsauden vuoksi lähes puolet vesijalanjäljestämme jää kuitenkin ulkomaille – osin sellaisille alueille, joilla kärsitään veden ajoittaisesta tai jatkuvasta niukkuudesta.

Vesijalanjäljen suuruus ei olekaan ainoa eettisyyden kannalta merkittävä asia. Yhtä olennaista on tietää, mihin jalanjälki jää – mikä edellyttää hankinta- ja arvoketjujen tuntemista sekä niiden läpinäkyvyyttä.

WWF:n vuonna 2012 julkaisemassa Suomen vesijalanjälki -raportissa todetaan seuraavaa: ”Näennäisesti loogiset valinnat voivat olla vääriä vedenkulutuksen kestävyyden kannalta. Kahvikupillinen, jonka tuottamiseen kuluu 140 litraa vettä, voi olla vähemmän haitallinen kuin 30 litraa vettä kuluttava kuppi teetä. Näin silloin, kun kahvi on peräisin kestävästi hoidetulta peltometsäviljelmältä Kenian kosteilta ylängöiltä ja tee läheiseltä eroosiolle alttiilta monokulttuuripellolta.”

Hyvä esimerkki toimii

Ammattikeittiöt vaikuttavat siihen, mitä ihmiset arjessaan syövät.

– Ne voivat opettaa asiakkaitaan syömään tavalla, joka kuormittaa ympäristöä vähemmän, Sojamo sanoo. Tutkijatohtori suosittelee ravintoloille kolmea vesijalanjälkeä pienentävää ja toiminnan vastuullisuutta parantavaa toimenpidettä. Näistä ensimmäinen on ruokahävikin minimoiminen.

– Noin 20–30 prosenttia ruoasta päätyy globaalisti roskikseen. Ruokahävikkiä vähentämällä vesijalanjäljestä pystytään leikkaamaan jopa useita kymmeniä prosentteja. Toiseksi keinoksi Sojamo nimeää kasvispainotteisempaan ruokaan siirtymisen.

– Suurimman vesijalanjäljen jättävät lihan kasvatus ja tuotanto (24 prosenttia) sekä maito ja maitotuotteet (15 prosenttia). Eläinproteiinit voi ainakin osin vaihtaa kasviproteiineihin. Ja jos lihaa tarjoaa, kannattaa valita riista, kotimainen, suomalaisella rehulla ruokittu vaihtoehto tai kestävä kotimainen kala.

Suositeltavia vaihtoehtoja ovat myös kotimaiset lähellä tuotetut kausivihannekset sekä salaatit. Vesijalanjäljen pienentämisessä pätevät siis täsmälleen samat lainalaisuudet kuin hiilijalanjäljenkin kohdalla.

Myös lisukkeilla on väliä

– Riisi on vesijalanjäljen kannalta kestämättömin vaihtoehto: sitä viljellään alueilla, joilla kärsitään vesipulasta, ja viljely aiheuttaa metaanipäästöjä. Parempia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi peruna, ohra, tattari, kaura ja jopa pasta.

Kolmantena keinona Sojamo kannustaa kiinnittämään huomiota siihen, mistä ravintolat hankkivat raaka-aineensa, ja käymään veteen liittyvää vuoropuhelua kestävämmän tuotannon kehittämiseksi.

– Yksikään toimija ei voi ratkaista veteen liittyviä haasteita yksin: parhaat ratkaisut löytyvät tässäkin yhteistyöllä.

Vedenkulutuksen mittari

Vesijalanjälki on vedenkulutuksen mittari, joka voidaan laskea yksilöille, yrityksille, tuotteille, kaupungeille ja valtioille. Se mittaa tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren aikaista kokonaisvedenkulutusta sekä tämän vaikutuksia veden laatuun, vesistöjen tilaan ja muihin vedenkäyttäjiin.

Vesijalanjälki sisältää suoran vedenkulutuksen, kuten juomaveden ja kotitalouksien käyttöveden, sekä epäsuoran vedenkulutuksen, kuten tuotteiden ja palveluiden tuotantoon kulutetun veden (virtuaali- tai piilovesi). Veden kuluminen voi johtua haihtumisesta, tuotteeseen sitoutumisesta tai pilaantumisesta.

Vihreä vesijalanjälki tarkoittaa sadeveden kulutusta tuotantoketjuissa. Sininen vesijalanjälki tarkoittaa pintavettä (joet ja järvet) tai pohjavettä, joka on käytetty tuotteen tuotantoketjuissa. Harmaalla vesijalanjäljellä tarkoitetaan sitä makean veden määrää, joka tarvitaan laimentamaan tuotannosta vesistöön päätyvät epäpuhtaudet sovitulle tasolle.

LÄHTEITÄ

• Suomen vesijalanjälki, WWF:n raportti 2012
  
• Suvi Sojamo, Marko Keskinen ja Matti Kummu: Kestävästi vettä ja ruokaa kaikille (artikkeli) kirjasta Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen (Ahola, toim.), Tammi (2017)
  
• Water Footprint Network (waterfootprint.org/en/): listauksia mm. eri tuotteiden vesijalanjäljistä
  
• sitoumus2050.fi/commitment/vesivastuusitoumus
  
• www.wwf.fi/lihaopas, www.wwf.fi/kalaopas