Kokin monet urapolut

Blogi on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä.

Jututimme aiheesta hiljattain Bocuse d’Or Team Finland -edustustiimin kärkihahmoa Johan Kurkelaa. Samassa jäin itse pohtimaan omaa keittäjän uraani ja mikä sai minut alun perin alalle.

Itselläni uraa keittäjänä on takana nyt 24 vuotta ja olen päässyt tekemään kaikkea ruokatuotteen kehityksestä aina hotellinkeittiön rakentamiseen. Olen sitä ikäluokkaa, jolloin kokkiohjelmat olivat suosionsa huipussa. Tutuksi tulivat Sukula ja kumppanit. Olihan se aikamoista show’ta verrattuna Patakakkoseen. Voi sanoa, että nämä kokkiohjelmat sytyttivät minussa sen kipinän — jospa minustakin olisi alalle. Kotitalousopettajani oli kyllä vahvasti eri mieltä. Onneksi en häntä kuunnellut vaan päätin näyttää mihin savolainen halutessaan taipuu.

Kokin peruskoulutuksen jälkeen siirryin Helsinkiin isoihin ympyröihin ja päädyin vielä vuodeksi Ravintolakoulu Perhoon. Sieltä ura lähti hetkeksi merille hankkimaan elämänkoulua. Samalla yritin erikoistua ja opiskelin konditoriaa. Työn ja opiskelun yhdistäminen ei ollut kuitenkaan helppoa ja tämäkin tarina päättyi siihen kuuluisaan rehtorin puhelin soittoon. Oli aika siirtyä siistiin päivätyöhön henkilöstöravintolaketjuun. Se osoittautuikin virkistäväksi kokemukseksi hypätä pois vuorotyöstä ja epäsäännöllisestä työajasta arkityöskentelyyn. Vapaat viikonloput olivat herkkua!

Pohdin kuitenkin, mitä minä oikeasti haluan tehdä. Olin nähnyt kokin arjen, suruineen ja iloineen. Minulla on ollut aina mahtavia tutoreita urallani, he kannustivat pyrkimään eteenpäin. Hellaan pääsee aina takaisin, he tuumasivat. Seuraava askel olikin siirtyä Perhoon keittiömestari-linjalle. Hieman parjattu ketjumaailma voi olla monelle vaihtoehto kuten minullekin. Se tarjosi hyvän perusarjen ja mahdollisti opiskelun ja tarjosi valmistuttuani myös ensimmäisen keittiöpäällikön paikan.

Jälkeenpäin kun miettii reilua 20 vuotta, niin aika moneen hommaan kokin papereilla on mahdollisuus päästä, jos halua löytyy. Kilpaileminen on monen kokin haaveissa, mutta harva oikeasti lähtee kokeilemaan rajojaan siinä. Oma tähtihetkeni kilpailuissa oli vuonna 2007, kun voitin parini kanssa kansainvälisen Eurocreator-kokkikilpailun. Vieläkin joskus mietin, että kävikö tosiaan niin, että peittosimme kaikki useat kymmenet kilpailijat yli 16 maasta.

Se mikä itseäni on aina motivoinut, on kehitys. Oli se sitten ruoan, konseptien tai tällä hetkellä digitaalisten palveluiden kehitys. Viimeiset 6 vuotta olen keskittynyt keittiöprosessien kehittämiseen ja ruokaturvallisuuden nostamiseen yhdeksi tärkeimmäksi puheenaiheeksi ammattikeittiössä. Pointtina siinä on oman selustan ja asiakkaiden turvallisuuden varmistamisesta. Mikä sen mukavampaa kokata, kun tiedät että ”misat on tikissä” keittiön jokaisella osa-alueella.

Palo ruoan laittamiseen on säilynyt matkan varrella, vaikka kauha päätyössä on vaihtunut tietokoneeseen. Valkoisessa takissa taika on säilynyt ja sen pukiessani ryhti paranee välittömästi. Onneksi pääsen olemaan monessa sopassa mukana niin asiakkaiden kuin harrastustoiminnan kautta keittiömestariyhdistyksessä. Pääsen näkemään keittiöitä, ravintoloita laidasta laitaan läpi Suomen ja antamaan 110% ammattitaitoni käyttöön. Se jos mikä motivoi.

Ja siitä Patakakkosesta, se on tällä keittäjällä soittoäänenä.

Ville Parkkinen
#keittäjä
Keittiömestari ja valmentaja
Fredman

Ville valmentaa keittiöammattilaisia ja tukee asiakkaidemme liiketoimintaa. Hän vaikuttaa alalla aktiivisesti myös etelä-Suomen keittiömestarit ry:n puheenjohtajana.

p.s. Pistäkää muuten tv-katsomo pystyyn 14.3. klo 19! Pääsette tähtikokkien matkaan Nelosella ja Ruudussa alkavassa uudessa ohjelmassa. Siinä Bocuse d’Orissa mukana olleet Suomen huippukokit istuvat saman pöydän ääreen puhumaan ruoasta, itse kokkikilpailusta sekä elämästä ravintoloiden keittiöissä. Ties vaikka jonkun alaa harkinneen liekki syttyisi.